Vinkkejä kuvaustilanteen sekä kuvattavan ohjaamiseen.
Kuinka luotsata kuvaustilannetta sujuvasti sekä ohjata kuvattavaa hyvässä yhteistyössä?
Tämä aihe on toiveaihe ja käsittelen tässä blogissa siis kuvattavan ohjaamista kuvaustilanteessa sekä koko kuvaustilanteen luotsaamista sujuvasti ja miellyttävästi. Kerron, kuinka itse työssäni toimin ja millaiseksi olen kokemusten ja palautteiden kautta muovannut kuvauskokemusta ja kuvattavan ohjaamista.
Kyseessä on melko laaja aihe, ja osa-alue, joka on hyvin merkittävä valokuvaajan työssä. Mehän myymme valokuvien lisäksi elämyksiä, kokemuksia ja kohtaamisia. Valokuvaajana olen hyvin lähellä ihmistä, henkisesti intiimillä tasolla, ja yhteys kuvattavan kanssa on avainasemassa koko työskentelyssä. Tuon yhteyden luominen alkaakin itse asiassa jo yhteydenpidosta, kun kuvattava ottaa yhteyttä. Se, millaisen kuvan hän saa sinusta viestittelynne perusteella, asettaa ne ennakko-odotukset sinusta ja tulevasta kuvaustilanteesta hänen mieleensä. Tähän on siis syytä panostaa, jotta kuvattavalla olisi jo valmiiksi lämmin, tervetullut olo kuvauksiin saapuessaan. Lähetän kuvattavalle ennen kuvauksia kuvausoppaan, jossa neuvon häntä kuvauksiin valmistautumisessa, käyn läpi kuvauskokonaisuuden eri vaiheet ja kuinka ne etenevät. Jo tämä kuvausopas kertoo kuvattavalle, mitä on odotettavissa ja auttaa siten purkamaan mahdollista jännitystä ja epävarmuutta.
Kuvaustilanne on kenelle tahansa jännittävä. Myös minulle, valokuvaajalle, se on joka kerta uusi, sillä tapaan työssäni paljon uusia ihmisiä. Yksikään kuvaustilanne ei koskaan ole samanlainen. Kun minulla on mielessäni tietty kaava, jonka mukaan ohjaan kuvaustilanteita eteenpäin, tiedän pääseväni haluamaani lopputulokseen joka kerta. Tämän vuoksi kuvausten suunnittelu etukäteen on tärkeää. Mieti ennen kuvauksia, missä kuvaatte, millaisia kuvia aiotte ottaa, mitä poseerauksia voisitte kokeilla, tarvitsetteko rekvisiittaa jne.
Kaikki lähtee siitä, että kuvattavan saapuessa kuvauksiin, minä näen hänet. Tarkoitan tällä sitä, että hän on minulle ihminen, aito ihminen, jonka minä näen kaikkine tunteineen, pelkoineen, epävarmuuksineen, haaveineen. Tavoitteenani on saada luotua turvallinen, rento ilmapiiri, jossa kuvattava voi luottaa minuun. Kameran edessä ihminen on yllättävän haavoittuvainen ja sillä hetkellä minä olen ainoa, joka näkee miltä kuvattava linssin läpi näyttää. Siksi luottamus ja yhteys on äärimmäisen tärkeää. Jos kuvattava ei luota minuun, hän ei rentoudu kameran edessä ja se kaikki näkyy kuvissa.
Kuinka luoda luottamusta kuvaustilanteessa?
Kun aloitamme valokuvaamisen, kerron kuvattavalle jatkuvasti mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä on suunnitelmamme. Pidän hänet ajan tasalla kaikesta, mitä teen ja mitä jopa ajattelen. Kuvaustuokioni usein etenevät siten, että lähdemme kulkemaan valitussa miljöössä ja otamme kuvia niissä kohdissa, jotka näyttävät hyvältä ja sopivilta. Tämä pätee ulkona miljöössä sekä kotona tehdyissä kuvauksissa. Pyrin pitämään keskusteluyhteyttä auki koko ajan ja juttelen myös asioista, jotka eivät sinänsä liity kyseiseen hetkeen mitenkään. Tässä kohtaa nousee suureen arvoon kaikki se viestittely, mitä meillä on ollut ennen kuvausta; jos tiedän meillä olevan jotain yhteistä, voin jakaa ajatuksiani näistä asioista tai voin kysellä kuvattavan harrastuksista asioita jne. Jokainen meistä rentoutuu, kun tuntee olevansa nähty, kuultu ja hyväksytty.
Kuvatessani nostan kameran silmilleni vasta aivan viimeisenä. En puhu kameran takaa, vaan kun neuvon ja ohjaan kuvattavaani, siirrän kameran syrjään ja katson häneen. Näin olen paremmin lähestyttävissä enkä piiloudu kamerani taakse. Kun otamme kuvia, annan ohjeita hyvin yksityiskohtaisesti, jotta kuvattavan ei tarvitse miettiä mitä milloinkin tulisi tehdä. Ohjeistan katseen suuntaa, käsien asentoa ja paikkaa, aivan kaikkea. Tämä toki jonkin verran poikkeaa riippuen kuvaustilanteesta; perhekuvauksissa ohjeet ovat suurpiirteisempiä kuin yksilömuotokuvauksessa. Kuvaustilanteessa olen läsnä ja valmiina ohjaamaan joka hetki, sillä tiedän monen meistä kammoavan kameraa ja pelkäävän hyytymistä linssin edessä.
On olemassa yksi tilanne, joka voi aiheuttaa suurta epävarmuutta kuvattavassa, ja se tapahtuu, kun valokuvaaja unohtuu katselemaan kuvia kamerastaan ja hiljaisuus laskeutuu koko hetken ylle. Ethän siis jää itseksesi hiljaa tuijottelemaan kameran takaruutua.
Kun otan kuvia, ja muutaman kuvan jälkeen katson kuvia kamerasta, kerron koko ajan kuvattavalle mitä ajattelen enkä anna epämukavan hiljaisuuden pilata hyvää virettä ja yhteyttä. Tämä on hyvä hetki kehua kuvattavaa, antaa positiivista palautetta ja vahvistaa tällä tavalla kuvattavan onnistumisen tunnetta. Usein myös näytän kuvia kuvattavalleni ja näin hänkin pysyy kartalla jo kuvaustilanteessa siitä, millaisia kuvia on tulossa. Olen huomannut, että tässä kohtaa kuvattavat yleensä innostuvat kuvauksista uudella tavalla nähtyään miten ihania kuvia heistä saakaan. Ja se jos mikä on todella palkitsevaa myös valokuvaajalle 🙂
Osa valokuvaajan ammattitaitoa on myös osata kertoa, jos jokin tietynlainen kuva ei ole mahdollinen tai jokin asia, esimerkiksi kuvauspaikka, ei yksinkertaisesti toimi. Kuvattava luottaa meihin, että osaamme ottaa huomioon tällaiset asiat eikä heidän siten tarvitse sitä erikseen murehtia. Tässä kohtaa hienotunteisuus ja tilannetaju ovat valttia, jotta kenellekään ei tule paha mieli tai hölmö olo.
Kuvausten lähestyessä loppuaan, kerron kuvattavalle aina, että pian olemme valmiit ja vielä voisimme kokeilla jotain jos hänellä on jotain erityistä mielessä. Yleensä tässä kohtaa jo pahimmatkin jännittäjät ovat rentoutuneet ja uskaltavat heittää omia ideoita kehiin. Kyselen näitä toiveita toki heti alkuun yhteydenpidossa ennen kuvauksia, mutta silti on vielä eri tilanne kysyä niitä kuvauksissa, sillä monet näistä ideoista tulee kuvausten aikana. Olen huomannut, että monet ajattelevat valokuvaajan ammattilaisena tietävän, millaisia kuvia kenestäkin kannattaa ottaa. Tietyllä tavalla se onkin totta, mutta me emme näe kenenkään pään sisään, ja siksi niitä omia ideoita on hyvä kertoa ihan rohkeasti. Kuvausten lopussa käyn vielä kuvattavan kanssa läpi sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka asiat etenevät kuvausten jälkeen. Näin kuvattava ei jää epätietoisuuteen ja voi hyvillä mielin jäädä odottamaan seuraavaa vaihetta.
Muutama pikkutipsi vielä erikseen:
Panosta katsekontaktiin ja rohkaiseviin sanoihin
Älä kosketa ilman lupaa tai yllättäen, vaan kunnioita toisen omaa tilaa ja pyydä lupa oikaista hiuksia, paitaa, mekon helmaa tms.
Jos jokin poseeraus, käden asento, ilme tms ei toimikaan, älä kerro sitä kuvattavalle vaan ota kuva ja ohjaa hänet iloisesti kokeilemaan seuraavaksi jotain toista poseerausta tai asentoa.
Kysele kuvattavan omista toiveista ja ideoista kuvausten edetessä.
Mieti etukäteen valmiiksi, käytätkö kuvauksissa omaa vai kuvattavan oikeaa ja vasenta, ja kerro se kuvattavalle. Oma kokemukseni on, että paras on käyttää näitä kuvattavan näkökulmasta. Se on hänelle helpointa ja kätevintä.
Varmista aina kuvattavan turvallisuus ja hyvinvointi kaikissa kuvaustilanteissa! Huomioi sateen jälkeen liukkaat sammalet ja kalliot, repivät pensaat, paahtavat helteet, pakkanen, jne.
Musiikki auttaa aina rentouttamaan ilmapiiriä, joten jos mahdollista, ota musiikkia mukaan ja suunnittele soittolista etukäteen. Voit myös kysellä kuvattavan lempimusiikkia soittolistaa varten.
Toivottavasti tästä postauksesta oli sinulle apua ja iloa. Ajan ja kokemuksen myötä tässäkin oppii koko ajan uutta ja tärkeää on lähteä vain rohkeasti kuvaamaan. Pyydä myös reippaasti palautetta kuvattaviltasi. Tekemällä oppii ja kaikki kokemus on arvokasta.
Iloa ja valoa päivääsi!
<3 Laura